Otteita

13/04/2015

Viidensadan euron kaistanvaihto Sveitsissä

Filed under: Uncategorized — Code @ 17:57

Yllä silmien ahdistuneiden
hän rahastaa
todetaan:
oikeus on voittanut taas

— Hassisen kone

Olen aiemmin tässä blogissa kehunut Sveitsiä ja todennut, että tuosta maasta Suomenkin kannattaisi ottaa monessa asiassa oppia. Näin vaalien alla en halua vetää sanojani kokonaan takaisin, vaan edelleen kehotan poliitikkoja ja äänestäjiä lukemaan artikkelin Voisimme olla kuten Sveitsi. Eräiden kokemusten takia olen kuitenkin joutunut osittain tarkistamaan kantaani.

Suomi on kuuluisa huikeista tulosidonnaisista ylinopeussakoistaan. En tiedä, onko Sveitsin sakkojärjestelmässä minkäänlaista tulosidonnaisuutta – veikkaan, että ei, sillä maa ei muutenkaan ole tunnettu rikkaiden tai isotuloisten kurittamisesta esimerkiksi verotuksen muodossa – mutta siellä ihan tavallinen rikesakko voi nähtävästi olla melkoinen. Ellei sitten virallisen asteikon mukaan, niin ainakin ”poliisien oman harkinnan perusteella”. Kokemukseni on jälleen varsin tuore, viime kesältä, ja internetkulttuurin hektiseen virtaan mukautuen postaan sen nyt lähes reaaliajassa.

Olimme läpikulkumatkalla Saksasta Italiaan, tällä kertaa poikkeuksellisesti läntistä reittiä pitkin Sveitsin kautta. Yövyimme Churin kaupungissa etukäteen varatussa syrjäisessä hotellissa, jonne johtava pikkutie oli niin jyrkkä, että joissakin paikoissa usko Münchenistä vuokratun täyteen lastatun Zafiran auton kokoon nähden pienen moottorin tehoon meinasi loppua kesken. Seuraavana aamuna otettiin tankki täyteen Churista muun muassa siksi, että bensiini tuossa muuten kalliissa maassa on yllättäen selvästi edullisempaa kuin Saksassa, puhumattakaan Italiasta, jossa bensa maksaa jopa hieman enemmän kuin Suomessa ja diesel on vielä kalliimpaa. Nyt olisi kuitenkin tullut halvemmaksi tankata vasta Italiassa.

Heti huoltoasemalta lähdön jälkeen tein jotain, joka sai poliisit ajamaan perässäni moottoritielle, ajamaan sitten ohitseni ja vilkuttamaan auton katolla pysähtymissignaaleja. Ajoin kiltisti poliisiautoa seuraten pois moottoritieltä. Oletin, että Zafiran suorituskyky ei riittäisi pakomatkaan Italian puolelle, matkaa kun oli vielä kymmeniä kilometrejä.

Pysähdyimme rampille tien varteen. Kumpikaan kahdesta poliisimiehestä ei puhunut hyvää eikä edes välttävää englantia, ja minulta taas ei luonnistunut saksa. Noustuani kehotusten mukaisesti autosta poliisit onnistuivat muutamien englanninkielisten sanojen, viittomien ja piirrosten avulla selittämään tilanteen minulle. Olin vaihtanut kaistaa sulkuviivan kohdalla, you never, never do that, it’s very dangerous. Totta puhuen en ollut edes huomannut, että ylitin sulkuviivan. Navigaattori käski ottamaan oikealle päin haarautuvan ajoväylän ja huomasin olevani sitä ajatellen väärällä kaistalla, joten oli tehtävä nopea päätös. Mielestäni en vaarantunut ketään eikä lähelläni edes ollut muita autoja.

Ajattelin mielessäni, että tästä voi nyt tulla jopa yli satasen lasku, Sveitsissä kun oltiin. Suomessa olisin selvinnyt todennäköisesti huomatuksella, jos nyt poliisi olisi vaivautunut edes pysäyttämään. Helsingissä tällaista kaistanvaihtelua näkee jatkuvasti, ja poliisi olisi täystyöllistetty, jos puuttuisi siihen aktiivisesti – ja rikastuisi, jos lisäksi sakoittaisi sveitsiläiseen malliin. Pääasiallisena puhemiehenä toiminut lyhyempi mutta kaksikosta selvästi enemmän punttisalilla aikaa viettänyt poliisi totesi, että selviän hommasta maksamalla 600 frangia, käteisenä, heti (because you go to Italy and then we don’t get the money). Silloisen vaihtokurssin mukaan tämä oli noin 500 euroa, tämänhetkisellä kurssilla se näyttäisi olevan niinkin paljon kuin vajaat 580 euroa. Ihmettelyyni, kuinka sakko voi olla näin suuri, oli vastauksena we are in Switzerland now tai jotain sentapaista. Kerroin, että minulla ei ole lainkaan Sveitsin frangeja, sillä olemme vain nopealla läpikulkumatkalla. Tämän jälkeen poliisi sai minut taas muutamilla sanoilla ja viittomilla ymmärtämään, että he haluavat minun ajavan perässään pankkiautomaatille, jossa voin nostaa rahat ja maksaa. Poliisit myös sanoivat, että tämä on tyypillinen ennakkomaksu ja että tuomarin tehtyä lopullisen päätöksen saatan saada osan rahoista takaisin – tai joutua maksamaan lisää.

Mietin vaihtoehtoja. Voisin kieltäytyä. Se tapahtuisi joko toimintaelokuvien tyylillä, mihin sisältyisi isoja riskejä, ja pitäisi kai ajatella myös autossa istuvia lapsia, tai sitten, jos nyt kuitenkin puhutaan vakavasti, se tapahtuisi rauhanomaisemmin, jolloin ehkä joutuisimme lähtemään poliisiasemalle ja kallista loma-aikaa tuhrautuisi – samalle päivälle oli tiedossa vielä melko paljon ajoa – ja lopputulos saattaisi olla, että maksaisin silti. Ajattelin, että tämähän on Sveitsi eikä mikään banaanivaltio, jossa korruptoituneet poliisit ja puolisotilaalliset joukot harjoittavat mielivaltaansa. Päätin nostaa rahat ja maksaa, mutta palata myöhemmin asiaan diplomaattiteitse. Luonnollisesti pyysin kuitin ja sain sen, olisin ehkä saanut pyytämättäkin. Toivotin poliisisedille mukavaa päivää ja poistuin paikalta pyrkien välttämään liikennesääntöjen rikkomista. Hieman kompensaatiota tuli heti, sillä aiheesta riitti lähitunneiksi vitsailtavaa noin sadan euron edestä.

Otin yhteyttä Suomen suurlähetystöön. Konsulin sijainen Bernistä vastasi ja kertoi selvittäneensä asiaa. Churin poliisista oli vastattu, että asia on työn alla ja prosessi valmistuu noin kuukauden kuluttua. Ennakkomaksun maksaminen käteisellä on kuulemma tavallista, ja tuomari määrää lopullisen sakon suuruuden.

Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin elokuun lopulla, oltuamme jo useita viikkoja Suomessa, sain sitten postia Churista. Revin kuoren auki saman tien kadulla kävellessäni. Jälleen kielimuuri tuotti vaikeuksia, mutta vaikutti siltä, että sakko (Busse) oli 300 frangia, jonka päälle määrätyt muut maksut (Barauslagen eli kulukorvaukset sekä Gebühren eli maksut) nostivat kokonaissumman, kuinka ollakaan, juuri samaksi, jonka olin maksanut etukäteen.

Ote Churin poliisin lähettämästä kirjeestä

Loppukaneettina todettakoon, että löysin mielenkiintoisen ilmeisesti Sveitsin hallinnon ylläpitämän www-sivuston https://www.ch.ch/en/traffic-regulations-switzerland/. Otetaanpa kohta Fines ja sieltä Churin municipio ja kieleksi vaikka italia:
http://www.admin.ch/opc/it/classified-compilation/19960142/index.html#app1.
Kohdan 306 alakohta 3 (100 frangia) saattaisi liipata aika läheltä, mutta tuomiossa mainitun lainkohdan Art.34 Abs.2 perusteella se voisi olla pikemminkin rike numero 618, josta sakko on vain 40 frangia. Millä perusteella 40 CHF onkin nyt 300 tai jopa 600 CHF? Matala verotus on hieno asia, mutta jos tämä on vaihtoehto, niin ehkä sitä äyriä voisi ihan aavistuksen verran korottaa. Eikö riitä, että suomalaiset jakavat avustusta kreikkalaisille – pitääkö meidän pelastaa myös Sveitsin julkinen sektori?

No Comments »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress