Otteita

23/02/2014

Dean Karnazes ja Alexander Stubb

Filed under: Uncategorized — Code @ 08:14

Paavo Arhinmäki totesi Ilta-Sanomien haastattelussa, että kukaan työssäkäyvä ei voi treenata niin kuin Alexander Stubb. Luin juuri työssäkäyvän ultramaratoonari Dean Karnazesin tarinan Ultramaratoonari – kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun (Nemo 2011) ja totesin, että parinsadan kilometrin ja pitempiinkin juoksukilpailuihin osallistuvan Karnazesin treenaustyyliin verrattuna Stubbin harjoitukset ovat kevyttä lämmittelyä. Jos joku ihmettelee, miten Stubb ehtii treenata niin paljon vaativasta työstään huolimatta, niin lukekoon Ultramaratoonarin – ja ei ihmettele enää. Sen tilalle saa isompaa ihmeteltävää.

On tietenkin mahdollista, että kirja hiukan liioittelee joitakin asioita. Olettakaamme nyt kuitenkin, että ei liioittele. Karnazes ei ole ammattiurheilija. Hän tekee säännöllistä päivätyötä, harjoittaen nykyisin myös omaa yritystoimintaa, mutta juoksee 15-20 tuntia viikossa ja urheilee muutenkin paljon – ja ainakin itse väittää viettävänsä erittäin paljon aikaa myös perheensä kanssa. Hänen tyypilliseen päivärutiiniinsa kuuluu lähteä kolmen tunnin lenkille aamuneljältä, jonka jälkeen hän vie lapset kouluun ja lähtee töihin. Joskus hän laittaa illalla taskuunsa luottokortin ja lähtee koko yön kestävälle lenkille, vaikka edessä olisi työpäivä. Unentarve ilmeisesti vähenee, kun treenaa noin paljon.

Lisäksi Karnazes purjelautailee aktiivisesti, maastopyöräilee, kiipeilee vuorilla, harrastaa triathlonia, lumilautailee, osallistuu seikkailukisoihin ja käy kuntosalilla. Elämään saa mahtumaan paljon, kun priorisoi asioita. Keskivertosuomalaisella vapautuisi valtavasti aikaa, jos esimerkiksi luopuisi tv:n katselusta, ja eräät ehtisivät treenata paljon enemmän, elleivät kirjoittelisi hyödyttömiä blogijuttuja.

Jotta tämä postaus toimisi myös jonkinlaisena kirja-arviona, niin todettakoon, että kirja on varsin viihdyttävä ja sen lukee nopeasti, mutta tämän helppouden hintana on eräänlainen pinnallisuus ja kerronnan yksinkertaisuus. Myöskään käännös ei ole kehuttava: jopa suoranaisia kielivirheitä, esimerkiksi väärään järjestykseen lipsahtaneita sanoja, esiintyy paljon. Näistä puutteista huolimatta suosittelen kirjaa kaikille tämäntyyppisistä asioista kiinnostuneille. Teos antaa ainakin motivaatiota juoksuharjoitteluun; omalla kohdallani sen lukeminen vahvisti sitä suunnitelmaa, että nyt alkavalla parin kuukauden vanhempainvapaallani aion juosta vaunujen kanssa monta kertaa viikossa, tosin tyydyn ainakin alkuun vain 10-15 km lenkkeihin.

No Comments »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress