Otteita

12/04/2013

Yritystuet

Filed under: Uncategorized — Code @ 17:43

Kirjoitan taas politiikasta ja talousasioista, kun ei tuolta kiipeilyrintamalta ole nyt sankaritarinoita kerrottavana.

Tuomas Enbuske lähetti Nyt-liitteessä terveisiä verohelvetistä. Halusin kommentoida kirjoitusta, mutta Nyt.fi on salaliitossa Facebookin kanssa ja yrittää houkutella minut sinne, käyttämään netissä loputkin niistä hupenevista aikaresursseistani, jotta niitä ei lainkaan jäisi ohjattavaksi esimerkiksi lyhyisiin kiipeilyseinillä tai -kallioilla vietettäviin tuokioihin. Vielä hetken jaksan jatkaa viivytystaisteluani maailman feisbuukisoitumista vastaan ja kirjoitan kommenttini “Facebook-liitännäisen” tms. tuomiopäivän  härpäkkeen sijasta tänne blogiin, joka saattaa kaivatakin päivytystä, kun viimeisin näyttää olevan marraskuulta. Minusta se on kyllä aivan sopiva blogin päivitystiheys, eihän näitä kukaan jaksa eikä ehdi joka kuukausi lukea. Pääasia on, että täällä ei kukaan voi peukuttaa. Tai ehkä voikin.

Enbusken veroparatiisien yksioikoista demonisoimista kyseenalaistava teksti muodostaa, ehkä suunnitellusti, hienon kontrastin Helsingin sanomien tämän päivän ykkösartikkelille yritystuista. Kun luki tarkemmin, mitä nämä tuet ovat, niin ne näyttävät olevan pääosin tietyin edellytyksin myönnettäviä verohelpotuksia. Suomessa yrityksille annettavien verohelpotusten kutsuminen ”yritystuiksi” on hiukan sama kuin jos Nottinghamin sheriffi verotuskierroksellaan jättäisi Sherwoodin metsän laitamilla elelevälle viljelijälle laarin pohjalle muutaman siemenperunan seuraavan vuoden kylvöä varten ja kutsuisi sitä maataloustueksi.

Kirjoitan tietenkin yksityishenkilönä, enkä edusta työantajani, blogin muiden kirjoittajien enkä kenenkään muunkaan kantaa, paitsi ehkä sentään omaani, ainakin hetkittäin. Mainittakoon, että ei-yksityishenkilönä ollessani saan palkkani ainakin pääosin verovaroista. Joku voisi ajatella tämän olevan jollain tavalla ristiriidassa kireän verotuksen kritisoimisen kanssa. Ei se ole. Riippumatta siitä, mistä itse saan leipäni, haluan, että Suomessa on tulevaisuudessakin toimiva julkinen sektori ja toimivat hyvinvointipalvelut – en sitä, että elinkeinotoiminta, jolla tämä kaikki rahoitetaan, kidutetaan kuoliaaksi verottajan kuristusotteessa.

Rajanveto yksityisen ja julkisen sektorin välillä ei ole muuten niin selvä kuin moni ajattelee. Suomessa on erittäin vaikeaa erotella, kenen työ loppujen lopuksi on julkisen ja kenen työ yksityisen sektorin rahoittamaa. Monien työ on sekä että. Julkinen sektori ostaa valtavasti palveluita esimerkiksi konsulteilta sekä siivous-, kiinteistöpalvelu- ja tietotekniikkayrityksiltä. Yritykset tekevät kehitystyötä yhdessä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa ja osallistuvat työn rahoittamiseen. Yksityishenkilöt maksavat palveluista niin yrityksille kuin myös julkiselle sektorille, esimerkiksi terveyskeskusmaksujen muodossa. Tämä jatkukoon, mutta suunnan tulisi olla kohti sekä palkansaajan että yritysten kevyempää verotusta ja sen edellyttämää julkisen sektorin hallittua keventämistä ja tehostamista.

No Comments »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress