Otteita

19/08/2012

Kustavia ja Meloa

Filed under: Uncategorized — Code @ 15:38
Jos kaikki kallion rinteet
Kohti luodetta kohoaa
On alamäellä suunta
Sitä kaakoksi kutsutaan
-    Viikate

Edellisestä kirjoituksestani sain ajatuksen, että jatkossa pyrin aloittamaan kaikki jutut sopivalla tahi sopimattomalla, lyyrisellä tahikka vähemmän lyyrisellä, lainauksella kaunokirjallisuudesta, runoudesta, filosofiasta, laulutaiteesta ja muista korkeakulttuurin eeppisistä tuotoksista. Tällä kertaa aloitussäkeinä saivat kunnian toimia Viikatteen hienosta kappaleesta Kaakko poimitut rivit.

Kustavin kaikki kalliot eivät kohoa kohti luodetta – itse asiassa voittopuolisesti ne avautuvat lounaaseen tai länsilounaaseen, minkä asiantunteva geologi ehkä pystyisi selittämään siinä missä Reventeenvuoren Ristinollankin esihistorian. Vai kaipaammeko mitään muuta selitystä kuin teleologisen, ehkä myös hiukan teologisen: sen, että kalliot on suunniteltu iltapäivän auringosta nauttivia kenties illan viininmaistelun jälkeen myöhään nukkuneita kiipeilijöitä varten? Yhtä kaikki, mikäli satunnainen kiipeilijä, varsinkin huonosti jammaava sellainen, päätyy Kustaviin, hän saattaa kokea hetkellisen alamäen urakehityksessään.

Itse päädyin Kustaviin jo neljättä kertaa, ja toinen blogikirjoittaja kolmatta kertaa. Ja taas kerran tuntui, että normaalista greidistä sai pudottaa yhden numeron pois. Jos liidaat trädireittejä yleisesti ottaen tasolla 5, niin Kustavissa kannattaa asennoitua niin, että nelosen on-sight on hyvä saavutus, ja jos onnistut räpiköimään viitosen reitin yläköydellä lepäämättä köydessä kovin monta kertaa, niin sekin on hyvä saavutus.

Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, olen sitä mieltä, että Kustavi on mahtava paikka kiivetä ja jammaus on siistiä. Sen verran alan mielestäni oppia, että olen kokenut todeksi väitteen, että kaikista luotettavin kiipeilyote on pitävä jammi. Sitä paitsi se ei vedä kyynärvarsia heti tolkuttomaan pumppiin samalla tavalla kuin useimmat ”perinteisemmät” otetyypit, jos joutuu jonkin aikaa selaamaan räkkiä ja testailemaan erilaisia camuja ja kiiloja. Joskus vielä kuutonen Kustavissa… Ehkä tämä voisi toimia jopa blogin nimenä, kuten taannoisesta kiipeilyblogikatsauksestani puuttuva varsin mielenkiintoinen http://joskusviela7a.blogspot.fi. Kiipeilyblogiskene on muuten laajentunut siinä määrin, että uusi katsaus olisi paikallaan.

Yhden  Hopiavuoressa ja Kräkiniemessä vietetyn päivän jälkeen aloimme silti illalla Lootholman leirintäalueen jurtan terassilla punaviiniä siemaillessamme jutella, että olisiko sunnuntai sittenkin parempi viettää lepopäivän tapaan, jotain mukavan lep(p)oisaa ja helppoa kiiveten. Samalla voisi leiriytyäkin mukavasti, vaikka ei jurttamajoituksessa sinänsä mitään vikaa ole – oman kylpyhuoneen puuttumista, ”baarikaapin” eli jääkaapin itsetäyttövelvollisuutta (minkä positiivisena puolena on edullisuus) ja lautojen raosta sisään kömpiviä kovakuoriaisia lukuunottamatta taso oli hintaa myöten kolmen tähden hotellin luokkaa. Ja saunakin oli kuuma kuin pätsi toisin kuin seuraavassa juuri tuon kolmen tähden luokituksen saaneessa perusleirissä.

Topokirjan perusteella paikaksi valikoitui Nokian Melo ja bivouaciksi Tampereen Hämeenpuiston Cumulus.

Melo on hiukan haastavan lähestymisreitin päässä, mutta sijaitsee hienolla paikalla Kokemäenjoen varressa ja reiteillä on korkeutta enimmillään Suomen oloissa hulppeat 25 metriä. Saimme sitä, mitä tilasimme: leppoisaa sporttikiipeilyä. Vasemmassa laidassa olleet kaksi korkeaa suunnilleen tasoa 4 olleet reitit olivat matalasta greidistään huolimatta mielenkiintoisia ja ainakin on-sightissä joitakin kohtia joutui harkitsemaan pidempäänkin. Tunnustettakoon myös, että oikeassa laidassa olleelta reitiltä Rankka päivä, topokirjan mukaan 5c, pakitin ja päätin viedä yläköyden, mikä toi Melon kiipeilyyn myös hiukan ylimääräistä seikkailun tuntua, sillä free solona suoritettu könyäminen kallion päälle muutaman metrin verran Rankan päivän oikealta puolelta olisi ehkä ollut parempi kiivetä varmistettuna. Yläköydellä homma sitten sujuikin sen verran helposti, että liidaamisen raukkamainen keskeyttäminen taas kerran kadutti. Cumuluksen karun kylmä sauna ja Kehräsaaressa sijainneessa ravintolassa nautittu saunaa selvästi tulisempi (kolme pääkalloa) ateria hiukan lohduttivat.

No Comments »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress