Otteita

14/10/2011

Ikhthys ja Prana, eli Miksi II

Filed under: Uncategorized — Code @ 17:36

Jatkan analyysiäni kiipeilyharrastuksen syistä, ja pyrin nyt laajentamaan tätä itseni ulkopuolelle, universaaleihin syihin.

Edellisessä aiheeseen liittyvässä kirjoituksessani viittasinkin jo hiukan siihen banaaliin itsestäänselvyyteen, että kiipeily, kuten mikä tahansa harrastus, tuo elämään tarkoituksellisuutta. Mistä tämä merkityssisältö pohjimmiltaan syntyy?

Moni on päätynyt nihilistiseen (ja toisaalta myös lohdulliseen) käsitykseen, jonka mukaan ihmiselämä on loppujen lopuksi vain “huokaus kahden tyhjyyden välissä” ja että objektiivisesti ajateltuna asiat ovat merkityksettömiä. Viimeistään silloin, kun aurinko on nielaissut maapallon laajennuttuaan punaiseksi jättiläiseksi noin 5 miljardin vuoden kuluttua, voinee sanoa, että tämä päivä, eilinen ja koko mennyt maailmanhistoria ovat yhdentekeviä – jos vielä olisi joku näin sanomassa. Tosin, kuka tietää vaikka jälkeläisemme olisivat silloin parhaillaan etsimässä laskeutumispaikkaa joltakin Alfa Centauria kiertävältä planeetalta. Ja kukapa tietää sitäkään, vaikka aluksessa olevista etäisesti nykyihmistä muistuttavista olennoista yksi hypistelisi ikkunan äärellä etäisesti nykyisiä camuja muistuttavia futuristisia laitteita katsellen, näkyisi planeetalla kohtisuoraan sen pinnasta ylöspäin kohoavia muodostelmia.

Uskonnollisten näkemysten pohjalta voidaan tietysti rakentaa lisää merkityksiä, jopa sellaisia, jotka ulottuvat viiden miljardin vuoden päähän tulevaisuuteen tai kauemmaskin, mutta nämä ovat usein epävarmalla pohjalla, ellei merkitysten etsijä koe jotain yhtä vakuuttavaa kuin Paavali Damaskon tiellä. Sivumennen sanoen, mielestäni suurin osa nykyisestä uskovien ja ateistien välisestä kiistelystä, johon myös muutamat tunnetut tieteentekijät Richard Dawkins etunenässä ovat osallistuneet, perustuu molemmilla osapuolilla irrelevantteihin lähtökohtiin. Uskominen jumaluuksiin pelkästään jonkun pyhäksi kutsutun kirjan tai kuulopuheiden perusteella on kuin onkin rinnastettavissa siihen, että uskoo Lentävän Spagettihirviön kerran palaavan maan päälle ja pelastavan Hänelle kuuliaiset. Jos Dawkins tai joku muu kritisoi tällaista uskomista, hän kritisoi aiheellisesti. Toisaalta uskova, jonka usko perustuu johonkin hänelle subjektiivisesti kiistattomaan vakuuttuneisuuteen (joka on saatu esimerkiksi Damaskon tiellä, vuorilla tai boulderluolassa) uskon kohteen todenmukaisuudesta, ei voi kovinkaan rationaalisesti perustella näkemystään, eikä hänen ole syytä edes yrittää – siitä huolimatta, että nähdäkseni tällainen peruste on (uskojan itsensä kannalta, tuskin muiden) paljon rationaalisempi kuin kirjoitukset tai saarnat.

Palaan ydinkysymykseen ja naulaan Wittenbergin vuoren opaskylttiin teesin: intensiivisen harrastuksen, erityisesti kiipeilyn, merkitys syntyy siten, että se luo suljetun piirin, jolla sisältä katsottuna on merkitys.

Monen ulkopuolisen silmin kiipeilijän elämäntapa vaikuttaa käsittämättömältä. Miksi hakeutua hankalaan ja usein vaaralliseen paikkaan ja yrittää selviytyä sieltä ehjänä pois, sekä uhrata suuria määriä aikaa ja rahaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen? Kiipeilijäyhteisön muodostamassa piirissä tämä on aksiooma, jota ei piirin sisällä kyseenalaisteta: ensisijaisena pyrkimyksenä on nousta kiville, kallioille ja vuorille, mieluummin vaikeita reittejä pitkin. Lähtien tästä tavoitteesta saadaan luotua kokonainen pienoisuniversumi historioineen, teknisine innovaatioineen, pyhiinvaelluskohteineen, kirjoitettuine ja kirjoittamattomine sääntöineen sekä sankareineen ja konnineen (konnia voisivat olla esimerkiksi luontoa roskaavat tai muuten huonosti käyttäytyvät kiipeilijät ja reittien chippaajat).

Kuten moni tarkkaavainen lukija huomasi – tai olisi huomannut, jos tämän blogin kohdalla voisi puhua monesta lukijasta – on pienoisuniversumin kuvauksessani tarkoitushakuisia rinnastuksia uskontoon. Samanlaisia rinnastuksia voisi perustellusti tehdä melkein mistä tahansa harrastuksesta. Ilmeisesti ihmisellä on tarve muodostaa yhteisöjä, joiden jäsenet toimivat jonkin yhteisen tärkeän asian vuoksi, haluten usein myös jollain tavalla haluavat erottautua muusta yhteiskunnasta ja kertoa kuuluvansa tuohon yhteisöön. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kiinnittämällä auton takapuskuriin kalan tai pukeutumalla aina ja kaikkialla (no ei ehkä häissä eikä hautajaisissa) paitaan, jossa lukee Mammut tai Prana. Näillä tunnuksilla on myös sellainen yhteinen piirre, että niissä on hiukan salaseuran makua – ihan jokainen tavis ei ymmärrä, mistä on kysymys.

Kuvitteellinen lukija saattaisi nyt ajatella, että yllä oleva olisi jonkinlaista kala-autoilijoiden tai kiipeilymerkkeihin pukeutuvien ivaamista. Ehei, pukeudun niihin itsekin ja kalaakin voisi melkein harkita (tai no, ei ehkä sentään). Tällainen ihmisen pyrkimys luoda piirejä, joihin kuuluvat ovat ikään kuin sanattomalla sopimuksella luoneet piirin sisälle merkityksen ja yleensä myös säännöt (jotka voivat olla melko väljät, kuten kiipeilijäyhteisössä, tai hyvin tiukat, kuten joissakin fundamentalistissa uskonlahkoissa), on vain mielenkiintoinen asia havainnoida.

5 Comments »

  1. “Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat…” (1. Kor. 1:18)

    Comment by Anonymous — 16/10/2011 @ 13:58

  2. Osaisitko nauttia itse asiasta yhtä paljon jos et loisi tällaisia näennäisälyllisiä rakenteita itse asian, eli kiipeilyn, ympärille? En tarkoita tätä millään muotoa loukkaavasti, vaan ihan rehellisenä ja suorana kysymyksenä.

    Väitän että harrastuksen (ja miksei elämän) merkitys saattaa syntyä myös pelkän tekemisen, ei ympärillä olevan yhteisön, kautta.

    Toisaalta, onhan se kieltämättä niinkin että joku mieluummin käyttää aikaansa asian miettimiseen, toinen taas tekemiseen sen kummemmin miettimättä. Toinen taas leveilee (vähäisilläkin) suorituksillaan, toinen ei kerro kenellekään vaikka olisi tehnyt mitä. Kumman ääriarvon kautta yleistys tehdään? Jos se on keskiarvo, ei kuvaa kumpaakaan.

    Always mistrust as systematizer, as faith to a system means a lack of integrity. – Nietchze

    PS. Ulkokausi kyllä jatkuu vielä aivan täydellä teholla…;)

    Comment by THC — 23/10/2011 @ 07:28

  3. Kiitos kommentista. Ajattelen niin, että jos onnistun luomaan rivinkin verran tekstiä, jota voidaan kutsua edes _näennäis_älylliseksi, niin sekin tuo hiukan valoa ja (edes näennäistä) lohtua tähän big brother -aikakauteen.

    Vastauksena kysymykseen: ilmeisesti en osaisi – ainakaan en nauttisi yhtä paljon. Rakenteiden luomisella pyrin siis maksimoimaan nautintoni :).

    Joo, ulkokauden päättymisen julistaminen oli hiukan aikaista. Blogin kirjoittajatkin kävivät kiipeämässä ulkona vielä tämän kuun alkupuolella, kun oli lämpimiä ja aurinkoisia kelejä.

    Hmm, pyrkikö Nietzsche tuolla ilmaisemaan, että hänen omat ajatuksensa tulee kyseenalaistaa…?

    Comment by Code — 25/10/2011 @ 15:39

  4. Niin, ja epäilemättä olet oikeassa väitteessäsi, että kaikilla yhteisön merkitys ei ole keskeinen.

    Comment by Code — 25/10/2011 @ 17:23

  5. […] paremmin se olisi kyllä sopinut kiipeilyharrastuksen syitä luotaaviin kirjoituksiini Miksi ja Miksi II. Ehkä toisaalta näistä kirjoituksista, jos oikein etsii, on löydettävissä syitä keilailun […]

    Pingback by Pappatunturi-baaria vastapäätä — kiipeilyä ja maastopyöräilyä Gran Canarialla « Otteita — 20/05/2016 @ 18:08

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress